POP-jätteiden tunnistaminen
POP-yhdisteet eli pysyvät orgaaniset yhdisteet (persistent organic pollutants) ovat myrkyllisiä hitaasti hajoavia kemiallisia yhdisteitä, jotka kertyvät eliöihin ravintoketjussa ja kulkeutuvat kauas päästölähteistä ilman, veden tai eläinlajien välityksellä. POP-yhdisteet voivat aiheuttaa merkittäviä ympäristö- ja terveyshaittoja.
Jätteen tuottajan, välittäjän, kerääjän, kuljettajan ja käsittelylaitoksen tulisi tunnistaa POP-jätteet. POP-asetuksen mukaan jäte, joka sisältää POP-yhdisteitä on loppukäsiteltävä tai hyödynnettävä siten, että jätteen sisältämät POP-yhdisteet hävitetään tai muunnetaan palautumattomaan muotoon, jolla ei ole POP-yhdisteiden ominaisuuksia.
JÄTTEEN TUOTTAJALLE (TYÖMAAT, TEOLLISUUSLAITOKSET JNE)
Jätteen tuottajan tulee erotella POP-jätteet ja pitää ne erillään muista jätteistä. POP-jätteiden siirtoasiakirjan tulee sisältää tiedot jätteen lajista, laadusta, määrästä, alkuperästä, toimituspaikasta ja -päivämäärästä, käsittelytavasta toimituspaikassa sekä kuljettajasta.
POP- yhdisteitä on käytetty ajoneuvoissa, sähkö- ja elektroniikkalaitteissa, tekstiileissä, rakennustuotteissa, hydrauliikkanesteissä, maaleissa, teollisuuskemiassa ja torjunta-aineina. POP-yhdisteitä voi myös esiintyä kemikaaleissa epäpuhtauksina tai syntyä polttoprosesseissa tahattomasti.
Yhteenveto jätteistä, jotka tulisi erotella ja käsitellä mahdollisina POP-jätteinä, ellei toiminnanharjoittaja voi osoittaa, että jäte sisältää POP-yhdisteitä alle POP-jätteille asetetun pitoisuusrajan:
Rakennusten purkujätteet
- Betonielementtien sekä ikkunoiden ja ovien saumausmassat 1950-1990 -luvuilta
- EPX- ja XPS-eristeet 1980-2017 -luvuilta
- Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden muoviosat (johdot ja jakorasiat)
- Teollisuuden hihnakuljettimet (ennen vuotta 2016 valmistuneet)
- Palotiivisteet (ennen vuotta 2016 valmistuneet)
- Rakennuksista puretut muovit 1970-2020 -luvuilta
- muoviset eristemateriaalit
- puuta matkivat materiaalit
- äänieristeet
- sähköjohtojen ja kaapeleiden läpivientikanavat
Sähkö- ja elektroniikkalaiteromu
- Muuntajat ja kondensaattorit (ennen 1980-lukua valmistetut)
- Sähkö- ja elektroniikkalaitteiden muoviosat
- Piirilevyt
- Laavalamput (ennen vuotta 2013 valmistetut)
Romuajoneuvojen jätteet
- Ajoneuvojen kovat muoviosat (polttoainejärjestelmistä, pyroteknisistä laitteista, jousituksista, sisustuksen muoviosista sekä lujitetut muoviosat)
- Elektroniikan koteloinnit ja muut elektroniikan muoviosat
- Penkkien polyuretaani
- EPS/XPS eristeet (ennen vuotta 1016 valmistetuista autoista)
- Tekstiilit (istuinten verhoilut ja taustakankaat sekä muut sisustusmateriaalit)
- Nahkaverhoilut
Tekstiilijätteet (muualta kuin ajoneuvoista)
- Julkisten tilojen tekstiilit (ennen vuotta 2019 valmistetut)
- Huonekalujen tekstiiliverhoilut
- Huonekalujen polyuretaani- ja polystyreenitäytteet
- Verhot, ikkunakaihtimet, matot ja patjat
Sammutusvaahdot
- B-luokan sammutusvaahdot
- Kalvovaahtosammuttimet (AFFF)
Valokuvaustuotteiden jätteet
- Röntgenkuvat ja -filmit
- Armeijan ilmakuvausmateriaalit
- Muut korkeaa fotosensitiivisyyttä vaativat kuvat ja filmit
Maalit, liimat ja lakat
Jätteen tuottajalla on jätelain ensisijainen vastuu selvittää, onko kyseessä POP-jäte. Esimerkiksi rakennusten purkujätteiden osalta selvitys POP-jätteistä tulisi tehdä osana rakennuksen purkukartoitusta. Kaikkien jätevirtojen osalta jätteen tuottajan tunnistusvastuu ei kuitenkaan ole käytännön kannalta toimiva ratkaisu, vaan jätteen vastaanottajalla tai käsittelylaitoksella voi olla paremmat tekniset edellytykset POP-jätteen tunnistamiseen. Paras jätehuoltoketjun vaihe tunnistamiselle voi vaihdella jätevirroittain.